Helsingin Sanomat, Helsinki 26.10.1999:

Venäläisjuristi auttaa suomalaisturistia pulassa

Ihmiset koputtavat Sortavalan asioimiston ovelle vähän väliä. Kello on vasta kymmenen aamulla, mutta Kiteen kaupungintalon aulassa on pientä ruuhkaa. ”Kaupunginjohtaja vitsailee välillä, että minun ovelleni pitäisi laittaa samanlainen vuoronumerokone kuin pankeissakin on”, Sortavalan asioimiston johtaja Irina Ilvonen naurahtaa.

Aamuisilla kysyjillä on mukanaan Venäjän tullin uusi ilmoituskaavake. Se on otettu käyttöön lokakuun alussa ja vaikuttaa paljon entistä monimutkaisemmalta. ”Ettei tämäkin kaavake tullut käyttöön vain sen takia, että Venäjän tulli pystyisi rahastamaan suomalaisia turisteja entistä tehokkaammin”, Ilvonen pelkää.

Irina Ilvonen on venäläinen, Kaliningradissa syntynyt juristi, joka on muuttanut Suomeen avioliiton myötä. Moskovassa ja Vologdassa suorittamiensa laki- opintojen jälkeen hän työskenteli kymmenen vuotta Suojärvellä, Lahdenpohjassa ja Sortavalassa apulaissyyttäjänä. Ilvosen tutkittaviksi osuivat kaikkein raskaimmat rikokset kuten murhat ja raiskaukset. Myös itsemurhien selvittäminen vei paljon aikaa.

Ilvoselle valitetaan väärästä kohtelusta

Ilvosen asioimisto on todennäköisesti ainoa paikka Suomessa, jonne suomalainen Venäjän-matkaaja voi mennä ja valittaa saamastaan väärästä kohtelusta. Valittaa voi tietysti myös Suomen konsulaattiin tai poliisille, mutta apua saa vain Ilvoselta ja useimmiten ilmaiseksi. ”Viimeiset kolme vuotta juristipalvelujen kysyntä on jatkuvasti kasvanut. Työtä olisi kahdelle, kolmelle apulaiselle. Suomalaiset kohtaavat niin monenlaisia ongelmia Venäjällä matkustaessaan”, Ilvonen huokaisee.

Ilvonen on onnistunut palauttamaan Suomeen lukuisia arvoautoja, jotka Venäjän viranomaiset ovat ottaneet eri syistä takavarikkoon. Hän on voittanut monia oikeudenkäyntejä Venäjän eri oikeusasteissa ja saanut poistettua rajalta laittomia maksuja ja sakotuskäytäntöjä. Erityisen ylpeänä Ilvonen esittelee lehtijuttua komeasta Pontiac-urheiluautosta, jonka Venäjän tulli takavarikoi viime syksynä Lytan ylikulkupaikalla Kuhmon korkeudella.

Venäläinen tullimies löysi Pontiacin rekisterikilven takaa pienen määrän heroiiniksi mainitsemaansa huumetta. Auton omistaja kiidätettiin kuulusteluihin Kostamukseen ja edelleen Petroskoihin.Viikon tenttaamisen jälkeen mies päästettiin palaamaan Suomeen. Kahden kuukauden taistelun jälkeen Venäjän viranomaiset ilmoittivat, ettei Pontiacin omistajaa syytetä mistään, koska näyttöä ei ole. Auton omistaja sai myös viestin, jonka mukaan 3000 markalla hän saisi tietää huumeen piilottaneen nimen ja voisi vaatia tälle rangaistusta tekemästään ”pilasta”.

Huumekäärön sisältö tarkentui 0,6 grammaksi marihuanaa. Venäjän lain mukaan vähäisen huumemäärän hallussapito ei ole rikos.”Venäjällä ei pitäisi toistuvasti kulkea liian komealla autolla, joka herättää kateutta. Luulen, että tässä tapauksessa yksittäinen tullimies laskeskeli, että hän voisi lunastaa hienon menopelin aikaan halvalla tullihuutokaupasta”, Ilvonen miettii. Tavallisempia ovat tarinat, joissa suomalainen turisti ylittää auton tullauspapereihin merkityn paluupäivämäärän, jolloin Venäjän tulli ottaa kulkupelin talteen ja määrää maksettavaksi auton arvoa vastaavan sakon, esimerkiksi 70000 markkaa.

Suuria sakkoja ei saa maksaa

”Ylisuuria sakkoja ei pidä maksaa. Venäjän tulli vain kokeilee, mitä suomalaiset ovat valmiita maksamaan saadakseen autonsa takaisin. Joka kerta on sakko saatu neuvoteltua pariin tonniin”, Ilvonen huomauttaa. Auton palauttamisesta Ilvonen sentään saa palkan, mutta sitten ovat tuhannet pienet vääryydet, joissa periaate nousee rahallista menetystä suuremmaksi. Ilvosen tyypillinen asiakas on mies, joka on vuosikaudet merkinnyt tulliselvitykseen vain arviosumman palatessa mukana olevista käteisvaroista. Sitten tulli tekee tarkastuksen ja löytää lompakosta ilmoitettua enemmän rahaa.

Seurauksena on yleensä sakko, joka on samansuuruinen kuin ilmoittamatta jääneet varat, joskus tuhansia Suomen markkoja. ”Venäjän lain mukaan tämänlaisessa tapauksessa sakko voi olla kolme kertaa Venäjän minimipalkan suuruinen eli noin 60 markkaa”, Ilvonen korostaa. Sadan prosentin sakotusta tulli voi soveltaa vain silloin, kun matkustajalla on Venäjältä palatessa enemmän rahaa kuin sinne mennessä ja erotus on yli 500 dollarin suuruinen.

Ilvonen on hankkinut Karjalan tasavallan korkeimmalta oikeudelta ennakko- päätöksen, joka totesi mainitun sakotuskäytännön laittomaksi. Laiton sakottaminen kuitenkin jatkuu Värtsilän ylikulkupaikalla. ”Nämä pienet oikeustaistelut vievät kaksi kolmannesta minun työajastani. Kun niillä saavutettu hyöty on vain muutamia satasia, en voi laskuttaa tekemästäni työstä. Nämä tapaukset on kuitenkin hoidettava, koska muuten entistä useammat suomalaiset joutuisivat vääryyden kohteeksi.”

Automaksun poisto oli suuri voitto

Suurimpana voittonaan Ilvonen pitää laittoman automaksun poistamista Värtsilästä. Venäjän tulli käytännössä pakotti Venäjälle matkustavia täytättämään 25 markan maksua vastaan auton tuontisitoumuslomakkeen lähellä rajaa sijaitsevassa venäläisomisteisessa yrityksessä Suomen puolella. Maksu oli vapaaehtoinen, mutta sen välttäminen johti tuntien jonotukseen Venäjän tullin ilmaiskaistalla.

Luoteis-Venäjän liikennesyyttäjänvirasto totesi maksun laittomaksi, eikä sitä peritä enää ainakaan Värtsilän ylikulkupaikalla. Maksua perittiin kaksi vuotta. ”Minä en pelkää Venäjän viranomaisia, koska olen kymmenen vuotta ollut yksi heistä. Minua harmittaa joka kerta, kun tulli tai miliisi iskee suomalaisen kimppuun. Suomalainen on kuin pieni lapsi, joka ei tiedä oikeuksiaan. Häneltä on helppo periä laittomia maksuja”, Ilvonen harmittelee.

Kansainväliseen Pietarissa toimivaan asianajajaliittoon kuuluva Ilvonen saa tällä hetkellä palkkaa vain muutamista isommista oikeusjutuista ja harvoista tulkin tehtävistä.Onneksi Kiteen kaupunki tarjoaa hänelle ilmaiset työtilat ja maksaa puhelinlaskun.

Mika Parkkonen

Uutiset